Tarina oliiviöljystä

Olipa kerran vanha mies, joka keksi puristaa oliiveja yhteen. Syntyi öljymäistä massaa. Kyläläiset maistoivat sitä ja huomasivat, että se oli todella hyvää.

Sana kiiri. Massaa käytettiin salaatissa ja leivän päällä. Vanha mies paransi prosessiaan ja keksi, miten öljystä saa kirkasta. Nyt se sopi myös kastikkeisiin, ja koko maailma kuuli uudesta öljystä.

Vanhan miehen poika näki, miten suosittua öljystä oli tullut. Hän perusti Herra Pirkka Parhaat Oy Ab:n ja alkoi tehdä isänsä öljyä tehtaissa isoina erinä ja halvemmalla. Vanha mies jatkoi öljynsä parantamista.

Sitten tavallinen kansalainen pääsee sokkotestiin. Hänen eteensä tuodaan kaksi salaattia. Toisessa on vanhan miehen öljyä, toisessa Pirkka Parhaan. Kansalainen ei enää huomaa eroa.

Kaupassa hyllyn ylimmällä tasolla on vanhan miehen hieno öljy. Sitä ostaa harva: gourmetkokki tai joku, joka haluaa juhlistaa jotain. Melkein kaikki muut nappaavat korista Pirkka Parhaat. Se riittää salaattiin, leivälle ja kastikkeisiin.

Vanha mies on frontier-malli. Poika ja Pirkka Parhaat ovat saman yhtiön nykyinen perusmalli, vaikkapa Sonnet tai GPT:n pieni ja nopea malli.

Sijoittajat kaatavat AI-yhtiöihin rahaa, jotta ne saisivat aikaan seuraavan, entistä paremman frontier-mallin. Taustalla on usko ja toivo siitä, että jokin niistä tuo vihdoin ihmeaine AGI:n. Kisa on jo niin kova, että muistipiirit ja muu laskentakapasiteetti on myyty AI-konesaleille loppuun, ja niistä tehdään sopimuksia vuosiksi eteenpäin. Oliivit on varattu vanhan miehen seuraavaan pulloon. Entä jos suurin osa AGI:n lupaamasta hyödystä on jo kaikkien käytössä? Tavalliseen työhön perusmalli on jo tarpeeksi hyvä. Silloin yhä parempien mallien kehittämisessä ei ole samaa järkeä kuin ennen.

Silti sijoittajat lyövät yhä vetoa vanhan miehen puolesta, vaikka Pirkka Parhaat on jo kaupoissa.